sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Stephen King: Etsivä löytää (äänikirja)

Keskimmäinen osa Kingin Bill Hodges -dekkaritrilogiasta. Hodges itse toimii tätä nykyä yksitysetsivänä, mutta ennen hänen, Hollyn ja Jeromen seuraan palaamista tutustutaan aivan muihin henkilöihin.

Morris Bellamylla on pakkomielle. Hänen mielestään ylistetty kirjailija John Rothstein on lopettanut suositun sarjansa aivan väärin ja laittanut päähenkilönsä luopumaan periaatteistaan. Huhu julkaisemattomasta materiaalista (ja kaupanpäällisenä huomattavasta määrästä käteistä) vie Morrisin ryöstöretkelle kirjailijan kotiin.

Vuosia myöhemmin asiaan sotkeentuu sattumalta Pete Saubers, poika jonka perhe on vaikeuksissa koska isä on loukkaantunut (sarjan avausosassa Mersumiehessä tapahtuneessa) City Centerin verilöylyssä ja äitikin laman vuoksi vailla kunnon työtä. Pete joutuu lopulta huomaamaan päätyneensä hengenvaaraan ja silloin kaivataan Hodgesin apua.

Kuten Mersumiehenkin kohdalla totesin, Kingiltä sujuu kyllä tällainenkin tyyli. Kerronta sujuu tuttuun malliin, mutta eivät nämä taida yhtä hyvin mieleeni jäädä kuin moni muu hänen kirjoistaan. Sen verran nämä dekkareina sulautuvat massaan, tai ainakin tämä toinen. Tosin pitäisi ehkä tutustua sarjan päätösosaankin ennen kuin sanoo enempää, sillä yliluonnollisuus alkoi tässä hiipiä mukaan kuvioihin. Edellisen kirjan pahis Brady Hartsfield ei ole niin ulkona pelistä kuin päällepäin näyttää, vaan hänellä mahtaa olla vielä muutamakin ässä hihassa.

Ja hyvinpä olen viihtynyt joka tapauksessa. Väkivallan suhteen riittäisi kyllä vähän vähemmänkin eläväinen kuvailu. En ole herkimmästä päästä, mutta kyllä tätä kuunnellessa pari kohtaa laittoi vääntelemään naamaa melkoisiin inhon ilmeisiin.

Englanninkielinen alkuteos: Finders Keepers (2015)

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Kustantaja Tammi 2017, lukija Antti Jaakola, 14 h 27 min 

Pasi Havia, Ville Lappalainen & Antti Rinta-Loppi: Erilainen ote omaan talouteen

Pilkottaako tilin pohja aina palkkapäivän lähestyessä eikä vararahastosta heikompien päivien varalle ole tietoakaan? Suuremmat tulotkaan eivät tätä välttämättä ratkaise, koska menojakin on niin kovin helppo keksiä lisää. Useimpien tuloista on silti mahdollista saada jotain jäämään käteenkin, edes vähän, ja sen rahan voi sijoittaa kasvamaan.

Mikäli sellainen tuntuu hyvältä ajatukselta, tapojaan voi ryhtyä tökkimään uusille urille vaikka tämän kirjan lukemalla. Erilainen ote omaan talouteen jakautuu oikeastaan kahteen puoliskoon: Ensin ravistellaan totuttuja ajatuksia kuluttamisesta ja pyritään siinä kestävämpään suuntaan sekä mietitään oman talouden todellista tilannetta. Sen jälkeen tutustutaan sijoittamiseen, jolla se säästetty raha laitetaan töihin.

Ei ihan tyypillisintä lukemistoa blogissani, mutta vastaavia näkynee tulevaisuudessa aina toisinaan. Sijoittaminen on nimittäin kiinnostanut jo jonkin aikaa, ja viime kesänä viimein otin asiaksi ja lähdin hyvin hillityillä summilla (Ei nyt sillä että isoja olisi ollut käytettävissäkään :D) kokeilemaan että kuinkas tämä homma nyt oikein toimii, ja sittemmin olen hankkinut melko aktiivisesti lisää tietoa aiheesta. Moni kuluttamiseen liittyvä ajatus tämän oppaan alkupuolelta on tullut vastaan jo tavaraa karsiessa ja sen alan kirjallisuutta lukiessa, mutta oli uusiakin oivalluksia tarjolla. Välittömiin käytännön toimiin johti kohta jossa selvitettiin onko oma talouteni nettovelaton. Osana tätä selvitystä kuului laskea irtaimiston arvo: paljonko saisin rahaa irti siinä teoreettisessa tapauksessa että myisin ihan kaiken omistamani. Vaikka tavaraa olen siis paljon karsinutkin, niin alkoihan siinä kappeihin vilkullessa laskuriin kertyä ihan kiitettävä kasa euroja! Totesin, että tavaran säilyttämisen kriteereissä on edelleen tiukentamisen varaa ja varasin kirpparipaikan. :) Siinä kun sitten merkkailin tavaroita sopivilla kirpputorihinnoilla, oli hyvä miettiä lieviä puistatuksia tuntien että paljonko olisinkaan säästänyt jos olisin alun perinkin jättänyt ne ostamatta.

Kirjan varsinainen sijoitusosa on selkeä katsaus sellaiselle joka on asian kanssa ihan alussa, mutta sisältää kyllä kiinnostavaa tekstiä myös tällaiselle osittaisperehtyneelle. Jos muuten ajattelet että sijoittaminen on kauhean vaikeaa tai että sen aloittaakseen pitää olla jo valmiiksi rikas, voin ilokseni kertoa että olet väärässä! Tämä on nyt harmillisen sukupuolittunut vinkki, mutta jos asia kiinnostaa niin kannattaa liittyä Facebookin Vauras nainen -ryhmään. Hyvähenkistä porukkaa jolle kehtaa esittää "tyhmiäkin" kysymyksiä, ja samaan ryhmään mahtuvat sujuvasti 15 € kuussa sijoittavat opiskelijat ja keskivertopalkansaajassa silmien pyörittelyä aiheuttavia summia liikuttelevat tyypit.

Kustantaja Talentum Pro 2016, 266 s.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Patrick deWitt: Sistersin veljekset

Romaanin kertoja Eli Sisters ja hänen veljensä Charlie ovat palkkatappajia, ja hyviä työssään. Tuorein keikka vie heidät Oregon Citystä kohti kultakuumeista Kaliforniaa etsimään erästä Hermann Kermit Warmia, jonka kommodori, heidän työnantajansa, haluaa hengiltä. Ehkä kyseessä on myös viimeinen keikka, ainakin Elille? Romantiikkaan ja syvällisiin pohdintoihin taipuvainen nuorempi veli päätyi ammattiinsa alkujaankin vain Charlieta seuraamalla, mutta ei ole oikein tiennyt toisenlaisestakaan elämästä. Nyt ajatuksiin alkaa ilmestyä muitakin mahdollisuuksia. Mahtoivatkohan ne lähteä avautumaan siitä kun Eli oppi käyttämään hammasharjaa ja pulveria ja ihastui siihen puhtauden tunteeseen?

Veljekset kohtaavat matkallaan jos jonkinlaista väkeä. Puoskareita, huoria, paikallisia isoja kihoja, yksinäisyydestä ja raatamisesta seonneita kullankaivajia. Ja ehtiihän heitä kohdata, kun matkantekoa viivästyttävät Elin vastentahtoinen kiintyminen surkeaan hevoseen jota hän ei malta myydä, sekä se että Charlie on vähän väliä karmeassa krapulassa.

"Patrick deWittin jäljiltä western ei ole enää entisensä", sanotaan takakannessa, ja näinhän asia taitaa olla. Sistersin veljekset sisältää runsaasti perinteisemmistä lännentarinoista tuttuja elementtejä, mutta esittää ne melankolisen huumorin ja Elin kuvioon sopimattomien ajatusten säestäminä. Raikas tapaus, joka on tuonut jotain ihan uutta niin omaani kuin monen muunkin lukemistoon. Viihdyin kyllä! Lisäpisteitä taas siitä että sivujenkin ulkoasuun on panostettu.

Ensimmäinen lause: Istuin kommodorin kartanon ulkopuolella odottamassa, että veljeni Charlie tulisi ulos kertomaan keikasta.

Englanninkielinen alkuteos: The Sisters Brothers (2011)

Suomentanut Tero Valkonen

Kustantaja Siltala 2013, 2. painos, 345 s.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Stephanie Garber: Caraval

Sisarukset, kunnollinen Scarlett ja seikkailunhaluinen Donatella, elävät saarella kuvernööri-isänsä hirmuvallan alla. Scarlett on jo vuosia haaveillut pääsevänsä näkemään Caravalin, joka on yhtä aikaa huikea esitys, peli, taikamaailma ja vaikka mitä muuta. Mutta kun kirjeet Caravalin mestari Legendille viimein tuottavat tulosta ja siskokset saavat lippunsa, on eräs ongelma, siis sen lisäksi että saarelta on päästävä lähtemään salaa. Järjestetty avioliitto odottaa Scarlettia vain joidenkin päivien päässä, ja koska hän näkee sen ainoana mahdollisuutena viedä itsensä ja sisarensa turvaan, ei siltä ole varaa karata.

Tietenkin Scarlett silti löytää itsensä Caravalin portilta. Siinä vaiheessa on syytä huolehtia ennen kaikkea siitä, ettei joudu liiaksi pelin valtaan. Se ehkä vaikuttaa todelliselta, mutta se on vain peliä... Tai niin ainakin sanotaan. Caravalissa ei pidä luottaa kenenkään olevan sitä miltä näyttää. Sen eriskummallisissa kaupoissa ei rahalla tee mitään, vaan hintana saattaa olla vaikkapa suurimman pelon kertominen. Mutta salaisuuksiaankaan ei pitäisi mennä luovuttamaan liian helposti.

Olipahan tarinalla kutkuttava ympäristö! Tekisi mieli sukeltaa itsekin tutkimaan Caravalin ihmeitä, pukeutua maagisiin pukuihin ja juoda siideriä joka auttaa näkemään merkityksellisen. (Tällaisesta näyttämöksi rakennetusta pienoismaailmasta tuli hieman mieleen uudelleen luotu viktoriaaninen Lontoo Ian Beckin kirjassa Pastworld.)

Eikä kutkuttavuus onneksi jäänyt ympäristöön. Juoni veti mukanaan kaikkine kiemuroineen. Pidin myös siitä, miten Garber kuvailee Scarlettin erilaisia aistimuksia. Ja sitten oli myös yksi kai juuri ja juuri täysi-ikäinen merimies, joka oli melko, öhm, miellyttävää seuraa. :P

Elokuvaoikeudet on myyty, eikä ihme. Harvemmin tunnen erityistä tarvetta nähdä lukemistani kirjoista tehtyjä elokuvia, mutta tämän ehdottomasti kyllä. Ainesta huikean näköiseen elokuvaan todellakin on.

Ensimmäinen lause: Meni seitsemän vuotta ennen kuin hän sai muotoiltua kirjeen oikein.

Englanninkielinen alkuteos: Caraval (2017)

Suomentanut Kaisa Kattelus

Kustantaja WSOY 2017, 313 s.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Tilastoja ja top10 vuodelta 2017

Sinnehän se meni taas yksi vuosi lukemista! Kirjasaldo jäi blogihistoriani pienimmäksi mutta kertyipä sitä sentään jonkin verran. Ehkä 2018 pitäisi yrittää viettää hieman vähemmän aikaa somessa? :)

Luin 36 kirjaa (joista 4 ruudulta ja 32 paperilta) ja kuuntelin 4. Siis yhteensä 40 kirjaa.

Sivuja luetuissa oli yhteensä 9118 ja kuuntelua kertyi 51 h 39 min.

Miesten kirjoittamia kirjoja luin 19, naisten 20 ja yhteistyön tuloksia yhden. Olipa tasaväkistä!

Arvostelukappaleita kirjoista oli 4, omia ostoksia 16 ja kirjastolainoja 20. Kirjastossa tuli kyllä käytyä, osin sen takia että paikallisessa otettiin käyttöön omatoimiaika ja nyt on kätevä käväistä itselle sopivampina aikoina. Ei sillä etteikö omista jemmoista luettavaa löytyisi...

Kotimaisia kirjoja luin 23, ulkomaisia 17.

Näistä suomenkielisiä alkuteoksia oli 21, englannista käännettyjä 13, ruotsista 3 ja ranskasta, norjasta ja italiasta yksi kustakin. Melko suppea valikoima, sanoisin. Englanniksi ei tullut näköjään luettua mitään.


Romaaneja joukossa oli 27, runokokoelmia 6, tietokirjoja 3 ja novellikokoelmia sekä sarjakuvia 2.


28 kirjan alkuteoksen julkaisu on tapahtunut 2010-luvulla, 10 kirjan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja yhden 1990-luvulla, samoin yhden 1980-luvulla.


Uuteen kirjailijaan tutustuin vuoden aikana 24 kertaa.

------------------------------------------------------------------------------------------

Vaikka kirjamäärä vähäiseksi jäikin niin laatua oli kyllä mukana! Top kympin ulkopuolellekin jäi vielä monta hyvää. Alla olevat siihen valikoituivat, esillä siinä järjestyksessä kuin olen ne lukenut. Osa hurmasi heti kättelyssä, osa vaati hieman sulattelua! :)





















Sitten taas uutta kohti, yksi kirja on kesken ja hyvältä vaikuttaa! :)

tiistai 26. joulukuuta 2017

Petät vain kerran & Kaarnan kätkössä

Harlan Coben: Petät vain kerran


Maya Burkett on joutunut eroamaan armeijasta erään Irakissa sattuneen tapauksen vuodettua julkisuuteen. Sitten hänen miehensä Joe murhataan. Hautajaisten jälkeen Maya suostuu ystävänsä ehdotukseen piilottaa kotiin valvontakamera jonka kautta hän voi tarkkailla pientä tytärtään ja lastenhoitajaa. Mutta eräänä päivänä tallennetta katsoessaan Maya näkeekin Joen tyttärensä seurassa. Kaikki ei tosiaankaan ole sitä miltä näyttää, ja mitä pidemmälle Maya ehtii asioita kaivella, sitä useammalta löytyy jotain salattavaa.

Pari Harlan Cobenin kirjaa olen lukenut aiemmin, ja hän tuntuu kyllä saavan luotettavasti aikaan todella viihdyttäviä ja koukuttavia trillereitä. Sen verran samankaltaisia elementtejä näissä pyöritellään että ehkä ihan putkeen ei kannata useampaa lukea, mutta epäsäännöllisempinä annoksina toimii oikein hyvin. Sopivat myös sellaiselle joka kaipaa jännitystä mutta ei ole kiinnostunut raakoja murhia sisältävistä dekkareista.

Ensimmäinen lause: Joen hautajaiset pidettiin kolme päivää hänen murhansa jälkeen.

Englanninkielinen alkuteos: Fool Me Once (2016)

Suomentanut Salla-Maria Mölsä

Kustantaja Minerva 2017, 387 s.

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä


Pinjan elämä tuntuu olevan pilalla kun poikakaverin ja parhaan ystävän petollisuus paljastuu. Äiti patistaa hänet kesätöihin puistoja hoitamaan, mikä sitten osoittautuukin onnekkaaksi sattumaksi sillä Pinja saa työtoverikseen Virven. Virve on sekä selittämättömän puoleensavetävä että taitaa myös tietää jotain salaisuudesta jota Pinja kantaa selässään eikä halua paljastaa kenellekään...

Sen olen todennut aiemminkin että suomalainen mytologia tarjoaa mahtavan pohjan fantasiatarinoille, ja tämä Väkiveriset-nuortensarjan avaus ammentaa sisältöä taas samasta erinomaisesta lähteestä. Tässä silti tavataan sellaisia olentoja joihin en ainakaan itse ole törmännyt muissa kirjoissa. Eiköhän siellä riitä vielä kaikenlaista muutakin kiehtovaa tarjolle!

Aika kovaa mentiin tilanteesta toiseen mutta antaa mennä vaan, viihdyin kyllä kyydissä ja nautin toki taas erityisesti ihanasta metsäisyydestä!

Ensimmäinen lause: Millaiseksi kuvittelet äänen, jonka jälkeen elämäsi on ohitse?

Kustantaja Myllylahti 2017, 216 s.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Tuore maa, Rotko & Ihan tavallisena päivänä

Jhumpa Lahiri: Tuore maa


Tämä novellikokoelma ehti odotella hyllyssä nolostuttavan monta vuotta, mutta pääsipä viimein lukuunkin! Jhumpa Lahirin aiemman, myös bengalilaisiirtolaisista kertovan kokoelman Tämä siunattu koti olen lukenut aikaa sitten ennen blogia. Pidin, mutta kovin suuria ei jäänyt mieleen, ja osaksi samoin taitaa olla tämän kanssa. Nautin kyllä lukiessani laatutekstiä Kersti Juvan laatukäännöksenä, mutta odotin jotain mikä sykähdyttäisi kunnolla. Ja sainkin sellaista vielä, sillä paras oli säästetty loppuun: kolmen novellin sarja Hemasta ja Kaushikista, jotka tapaavat jo lapsina, päätyvät vähäksi aikaa asumaan saman katon alle ja kohtaavat taas vuosia myöhemmin Roomassa. Tämän osan taidan "joutua" lukemaan vielä uudestaan!

Englanninkielinen alkuteos: Unaccustomed Earth (2008)

Suomentanut Kersti Juva


Kustantaja Tammi 2009 (2. painos, 1. painos 2008), 434 s.

Luca D'Andrea: Rotko (äänikirja)

Menestynyt dokumentaristi Jeremiah Salinger muuttaa perheineen joksikin aikaa vaimonsa kotiseudulle, etelätirolilaiseen vuoristokylään. Paikan historiaan liittyy karmiva tapaus muutaman vuosikymmenen takaa, raaka kolmoismurha joka on jäänyt selvittämättä. Salinger päätyy kaivelemaan asiaa, eikä se miellytä kaikkia kyläläisiä.

D'Andreaa on verrattu mm. Stephen Kingiin, mutta tätä en nyt kyllä allekirjoita. Rotko jäi omalla kohdallani "ihan hyvä" -kirjaksi. Saattaa kyllä osin taas johtua äänikirjaformaatista, tunnun kaipaavan siltä aika kovan tason koukutusta, tai jotain, että kuuntelu etenee kunnolla. Miljööstä ja tunnelmasta pidin kyllä, ja itse arvoituskin kiinnosti! Mutta oi miksi piti käyttää niin paljon aikaa siihen että Jeremiahin vaimo Annelise motkottaa siitä kuinka pitää keskittyä perheeseen tai tulee ero ihan justiin, ja Jeremiah joutuu tekemään tutkimuksiaan salassa? Voi hyvä ihme, anna nyt miehen harrastaa! Clara-tyttären kanssa tapana oleva kuinka monta kirjainta -leikkikin alkoi jo pursuta jostain ulos. Ärsyttikin siis, mutta kokonaisuutena aivan ok. :)

Tähän voisi taas heittää pari positiivisempaa näkemystä Annikalta ja Marilta!

Italiankielinen alkuteos: La sostanza del male (2016)

Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä

Kustantaja Tammi 2017, 14 h 51 min, lukija Jukka Pitkänen

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä


Kolme kauheaa tapahtumaa vuosien takaa: kotipihalta jäljettömiin kadonnut 3-vuotias, nuoren perheenisän kirvessurma ja asianajotoimiston apulaisen kuolema puukotuksen uhrina. Sekä yksityisetsivä Jackson Brodie, jonka työpöydälle nämä tapaukset aikanaan ilmaantuvat. (Vaihtelua vanhan kissanaisen kadonneisiin lemmikkeihin.)

Atkison pyörittelee laajahkoa kaartia hyvin luotuja henkilöitä, joilla kaikilla on osansa jossain tarinan haarassa. Kaikki ei pyöri Brodien ympärillä, mikä on mukava ratkaisu vaikka en hänenkään seuraansa moiti ollenkaan. Toimiva paketti, vaikka onkin jo ehtinyt osin haihtua mielestä muutamassa viikossa. Kyllä Atkisonin dekkareita voisi lukea enemmänkin.


Ensimmäinen lause: Ihan uskomaton tuuri.

Englanninkielinen alkuteos: Case Histories (2004)

Suomentanut Kaisa Kattelus

Kustantaja Schildts 2011, 295 s.